Tuo oli ajatus mielessäni kun näin nimen Ubuntu ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten. Tutustuttuani paremmin aiheeseen selvisi että kysessä oli helppokäyttöinen ja vaikkapa CD:ltä käytettävä (enneminkin testattava) Linux versio. Asennus ei ollut ihan niiin helppoa kuin annettiin ymmärtää mutta onnistui kun oikein asiaan perehtyi. Ensi elämys oli positiivinen mutta lässähti ääni/musiikin kuuntelu ja nettisivujen flash ym. liitännäisongmien jälkeen aika nollille.

Ensikoikelusta jäi kuitenkin hyvä maku ja toivoa herättävä tunne niinpä koekeilin uudelleen noin vuoden päästä. No pakko myöntää että kokeilu halua joudutti työkannettavani kovalevyn rikkoontuminen. Windowsin ja kaikkien ohjelmien asenus lukuisine säätöineen ja päivtyksineen ei houkutellut. En halunnut käyttää vuorokautta kaiken tuohon plug and pray touhuun.

Toivoni oli siis ubuntussa...

No tällä kertaa se todella kannatti. Uuden kiintolevyn vaihdettuani Ubuntu oli tunnissa käyttövalmiina ja työt saattoivat jatkua jo samana päivänä. Valmiiksi asennettuina oli sähköpostiohelma, nettiselain sekä toimisto- ja kuvankäsittely ohjelmistot eli kaikki mitä 95% kaikesta mitä päivttäisessä käytössä tarvisin.

Lääpärini kulki seuraavat 4 kuukautta pelkästään Ubuntu sisällään mutta sitten tilanteen pakosta tarvitsin Windows maailmaa ja jouduin vielä palaamaan takaisin. Ubuntu oli kuitenkin vakuuttanut minut.

Jonkin ajan kuluttua minulla oli aikaa räplätä koneeni kanssa ja asensin kaiken uudelleen nyt DualBoottina eli asensin kannetavaani molemmat käyttöjärjestelmät Ubuntun ja XPn. Uusimmassa ubuntun versiossa oli nyt valmiina tuki mokkulalle joten positiivinen yllätys jälleen Ubuntulle - vasta vuoroisesti negatiivinen XP:lle sillä se taisi hakea noin sata päivitystä ja käynnistytti itsensä noin kymmenen kertaa asennuksen yhteydessä.

Tuosta päivästä lähtien on ubuntu kulkenut rinnallani päivittäin.